Työriitojen sovittelu

Työriitojen sovittelujärjestelmä, sovittelijan valtuudet ja sovittelussa noudatettavat menettelytavat perustuvat lakiin työriitojen sovittelusta.

Työmarkkinaosapuolten on työriitoja koskevan lain mukaan ilmoitettava kirjallisesti työnseisauksesta tai sen laajentamisesta vähintään 14 vuorokautta ennen valtakunnansovittelijan toimistoon ja vastapuolelle. Ilmoituksessa on mainittava aiotun työnseisauksen tai sen laajentamisen syyt, alkamishetki ja laajuus. Työtaistelun aloittamisen siirtäminen tai rajoittaminen vaatii vastapuolen suostumuksen.

Ilmoitusvelvollisuus koskee vain työnseisauksia. Tyypillisiä tällaisia työnseisauksia ovat lakko ja työsulku. Ilmoitusvelvollisuus ei koske muita työtaistelumuotoja, kuten työsaartoa tai ylityökieltoa.

Ilmoitusvelvollisuuden tavoitteena on saattaa työtaistelu-uhat riittävän ajoissa sovittelijan tietoon, jotta sovittelija voi ryhtyä toimenpiteisiin työriidan selvittämiseksi ja työtaistelun estämiseksi. Myös työnseisauksen kohteeksi joutuvalle on tärkeää saada tieto uhkaavasta tilanteesta.

Ilmoitusvelvollisuuden rikkominen on Suomessa harvinaista. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä voidaan tuomita sakkoon.

Laki työriitojen sovittelusta ei koske työtaisteluita, jotka tapahtuvat virka- ja työehtosopimuksen ja niiden mukanaan tuoman työrauhavelvoitteen voimassa ollessa. Siten tällaisista työtaisteluista ei myöskään tarvitse tehdä ennakkoilmoitusta eivätkä ne kuulu työriitojen sovittelun piiriin. Tällaiset työtaistelut kuuluvat työtuomioistuimen toimivaltaan.

Myöskään poliittiset tai myötätuntotyötaistelut eivät kuulu työriitalain mukaisen ennakkoilmoitusvelvollisuuden ja sovittelun piiriin. Niitä koskevat kuitenkin työmarkkinakeskusjärjestöjen välisissä sopimuksissa sovitut ennakkoilmoitusvelvollisuudet.

Sovittelijan valtuudet

Saatuaan työriitalain mukaisen ennakkoilmoituksen valtakunnansovittelijan tai hänen määräämänsä sovittelijan on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin työriidan sovittelemiseksi. Sovittelija voi muutoinkin puuttua työriitaan, joka vaarantaa työrauhaa.

Osapuolet voivat myös yhdessä pyytää vapaaehtoista sovittelua tilanteessa, jossa tarvitaan ulkopuolista apua. Sovittelussa ei kuitenkaan käsitellä oikeusriitoja, jotka kuuluvat työtuomioistuimen toimivaltaan.

Sanotaan, että Suomessa on pakkosovittelu, mutta ei pakkosovintoa. Tämä tarkoittaa sitä, että työriidan osapuolilla on velvollisuus osallistua sovitteluun ja antaa sovittelijalle tämän tarvitsemat tiedot työriidan sovittelua varten. Osapuolet päättävät kuitenkin itse sovinnon hyväksymisestä. Sovittelijalla ei ole valtuuksia pakottaa osapuolia sovintoon sellaisessakaan tilanteessa, joka vakavasti uhkaa suomalaista yhteiskuntaa.

Sovittelussa sovittelija toimii puheenjohtajana ja määrää prosessinjohdosta. Ensisijaisesti sovittelijan on pyrittävä johdattamaan osapuolet sovintoon näiden omien ehdotusten pohjalta. Mikäli tässä ei onnistuta, voi sovittelija tehdä sovintoehdotuksen, jonka hyväksymisestä päättävät osapuolet. Sovittelija voi myös keskeyttää sovittelun tai esittää sovittelulautakunnan perustamista ratkomaan riitaa.

Sovittelun kulusta ja käytännön toteuttamisesta ei ole olemassa yleisiä sääntöjä tai menettelytapoja. Käytännössä sovittelun onnistuminen perustuu erityisesti sovittelun puolueettomuuteen, luottamuksellisuuteen ja työmarkkinoiden toimintatapojen tuntemukseen.

Työnseisauksen siirtäminen

Työnseisausta tai sen laajentamista voidaan tietyissä, tarkkaan rajatuissa tapauksissa siirtää enintään 14 vuorokaudella, jotta sovittelulle saadaan lisää aikaa. Sovittelija tai sovittelulautakunta voi esittää työ- ja elinkeinoministeriölle siirtämistä, mikäli työriidasta aiheutuva työnseisaus tai sen laajentaminen kohdistuu sen laajuuden tai laadun vuoksi yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin tai vahingoittaa huomattavasti yleistä etua. Siirtämisen tarkoitus on varata riittävä aika sovittelulle. Virkamiesten palvelussuhteen ehtoja koskevassa riidassa siirto voi olla lisäksi enintään seitsemän vuorokautta.